Hopearaha

Jeesus kertoi useita vertauksia, joiden avulla opetus jäi kuulijoiden mieleen.Yksi niistä on kertomus kymmenestä hopearahasta, jonka ainoastaan Luukas on tallentanut meille luettavaksi. Vain kolme jaetta, mutta kaikki oleellinen on kerrottu.

”Tahi jos jollakin naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa yhden niistä, eikö hän sytytä lamppua ja lakaise huonetta ja etsi visusti, kunnes hän sen löytää? Ja löydettyään hän kutsuu kokoon ystävättärensä ja naapurinaiset ja sanoo: ’Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin rahan, jonka olin kadottanut.’ Niin myös, sanon minä teille, on ilo Jumalan enkeleillä yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen.” (Lk 15:8-10)

Luin hiljattain tämän kertomuksen ja lapsuudestani tuli mieleen lämmin muisto. Siihen aikaan keskuskoulun pihalla pidettiin hengellisiä kokouksia suuressa teltassa. Menin äidin kanssa erääseen tilaisuuteen. Muistan vieläkin, kuinka telttaan astuessamme tunsin ihanan tuoksun. Aurinko oli paahtanut koko päivän suljettuun telttaan ja koulun pihamaalla kasvaneet matalat, kamomillaa muistuttavat kukat tuoksuivat. Tilaisuuden loputtua äiti osti minulle pienen kirjan ”Kymmenen pientä hopearahaa”.

Kirjassa kerrotaan, kuinka nainen oli saanut mieheltään morsiuslahjaksi korun, jossa oli kymmenen hopearahaa. Eräänä päivänä hän kauhukseen huomasi, että yksi rahoista oli kadonnut. Se merkitsi samaa kuin jos joku nykypäivänä kadottaisi oman vihkisormuksensa. Korulla oli rahan arvon lisäksi paljon tunnearvoa. Sen kadottaminen aiheutti naiselle suuren surun.

Kirjan kansikuvassa nainen lakaisee vimmatusti huonettaan. Hän etsii hädissään joka nurkan ja lattiakolon. Vihdoin pölyn keskeltä kimmeltää jotain. Siellähän raha on. Voi sitä riemua ja helpotusta. Ystävät kutsutaan juhlimaan löytynyttä rahaa.

Meistä jokainen on yhtä arvokas kuin tuo kadotettu hopearaha. Meihin on painettu Jumalan kuva. Jos olemme kadoksissa Hänen yhteydestään, Hän etsii meitä. Jeesus sanoi omasta tehtävästään, että hän oli tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä kadonnut on (Lk 19:10). Yhdenkään meistä ei tarvitse ajatella olevansa liian kaukana tai liian kadoksissa. Voimme luottaa siihen, että Jeesus etsii, kunnes löytää. Löydettyään Hän pyyhkii rahasta pölyt pois, puhdistaa sen ja korjaa vauriot. Sitten alkaa ilojuhla, jossa enkelitkin riemuitsevat.                                                                                 

Raahen Seutu ”Viikonlopuksi” 23.4.2021/ Merja Tuikkala