Perheellämme oli jännittävä isänpäivä. Nuorempi tyttäreni oli synnyttämässä. Pienokainen oli yllättäen päättänyt tulla aiemmin kuin oli etukäteen laskettu. Kaikki ei kuitenkaan mennyt ykskaks vaan odotus venyi pitkälle iltaan. Koko päivä oli huokailtu ylöspäin mutta illan edetessä huoli alkoi kasvaa. Jännitimme myös sitä, tuleeko lapsesta isänpäivälahja vai ei. Voi sitä tunnetta, kun viesti kilahti puhelimeen ja luimme ”meille on syntynyt pieni tyttö”. Ja, voi sitä riemua, kun hieman myöhemmin tuli prinsessan kuva. Siinä hän nyt oli, kaivattu ja odotettu, ihme. Näimme hänet omin silmin. Ei tarvinnut enää kuvitella, millainen tuo äidin masussa oleva pikkuinen on. Iloitsimme lasta katsoessa. Ainakin mummu itki. Taisi kostua vaarinkin silmäkulma.
Kun saa kokea osakseen tällaista Jumalan siunausta ja armoa, tuntee itsensä pieneksi suuruuden äärellä. Daavid oli varmasti kokenut samaa, koska hän sanoi: ” Kun minä katselen sinun taivastasi, sinun sormiesi tekoa, kuuta ja tähtiä, jotka sinä olet luonut, niin mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, tai ihmislapsi, että pidät hänestä huolen? (Ps. 8:4,5).
Elämä on ihme ja sen saa vain Jumala aikaan. Psalmissa 139 runoillaan kauniisti ”Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti… Minun luuni eivät olleet sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin… Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut.
Kuvittele, kaikki on jo merkitty kirjaan. Mistä kirjasta on kysymys? Raamattu puhuu ainakin tekojen kirjoista ja elämän kirjasta (Ilm. 20). Viimeksi mainittuun on kirjoitettu niiden nimet, jotka ovat ottaneet vastaan Jeesuksen sovitustyön omalle kohdalleen. Toisessa kirjassa ovat ne, jotka vastaavat teoistaan itse. Päivämme ovat jo kaikki Jumalan tiedossa, mutta se, millaisia valintoja elämässä teemme, on meidän vallassa. Valinnat määrittelevät elämämme suunnan. Jumalan selkeä, rakastava tahto on se, että meidän jokaisen nimi löytyisi elämän kirjasta.
Pienen Isänpäivän ihmeen, elämä on alussa. Menee vielä vähän aikaa ennen kuin tapaamme livenä. Panin kuitenkin jo käteni pienokaisen kuvan päälle ja siunasin häntä tähän elämään. Rukoilen, että hänen valintansa olisivat hyviä valintoja. Toivon, että Taivaallisen Isän läsnäolo olisi hänen elämässään pysyvästi.
Raahen Seutu ”Viikonlopuksi” 17.11.2023/ Merja Tuikkala