Äidilläni oli tapana sanoa suunnitelmia tehdessään ”jos eletään ja terveenä ollaan”. Kiusaannuin siitä usein. Ajattelin, että totta kai tässä eletään ja tehdään. ”Pitääkö tuota joka välissä sanoa!” Minulla oli aikoinaan myös ystävä Nepalissa, lähetystyössä. Siihen aikaan kirjoiteltiin vielä kirjeitä. Kun hän kertoi tekemisistään ja aikomuksistaan, hän lisäsi niiden perään jHs (jos Herra suo). Tätä ilmaisua hän käyttänee vielä tänäkin päivänä.

Nykyään huomaan itsestäni, että ajattelen elämän haurautta yhä enemmän. Vaikka teen mielessäni suunnitelmia ja asiat menevät tietyllä tavalla, kuviot voivatkin yhtäkkiä muuttua.

Elämäni ei ole minun käsissäni. Päivän tapahtumiin vaikuttaa moni muukin seikka, ei vain minun aikeeni. Olen itsekin alkanut sanoa ”jos eletään ja terveenä ollaan”.

Jaakob kirjoittaa (4:13 -15) ”Kuulkaa nyt, te, jotka sanotte: ”Tänään tai huomenna lähdemme siihen ja siihen kaupunkiin ja viivymme siellä vuoden ja teemme kauppaa ja saamme voittoa” –  te, jotka ette tiedä, mitä huomenna tapahtuu; sillä mikä on teidän elämänne? Savu te olette, joka hetkisen näkyy ja sitten haihtuu –sen sijaan, että teidän tulisi sanoa: ”Jos Herra tahtoo ja me elämme, niin teemme tämän tai tuon”.

Muistan, kuinka äitini kertoi minulle veljestään, joka oli töihin mennessään huikannut isälleni ”Minulla on sinulle asiaa, mutta kerron sitten, kun tulen.” Isäni ei koskaan saanut tietää, mitä asiaa enollani oli. Tämä menehtyi sinä päivänä työtapaturmassa.

Käytännössä meillä on vain se hetki, joka juuri nyt on käsillä. Sen vuoksi meidän tulisi asettaa elämämme asiat tärkeysjärjestykseen. – Priorisoida, kuten hienosti sanotaan. Mielestäni niihin kuuluu ihmissuhteet ja jumalasuhde. Jos siis vaivaa jokin selvittämätön asia jonkun kanssa, on vain tartuttava toimeen. Voimme vaikuttaa vain omiin tekemisiimme ja sanomisiimme, yrittää parhaamme.

Jes 55:6 ”Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi, kun hän läsnä on.” Meillä itse kullakin on aikoja, jolloin Jumala vetää puoleensa. Silloin Herra on läsnä ja ovi auki. Hengelliset asiat kiinnostavat ja mietityttävät. Välittääkö Jumala minusta? Onko Jeesus oikeasti olemassa? Voinko saada anteeksi? Kelpaanko? 

Avoimesta ovesta kannattaa astua sisään ”nyt-hetkellä”. Emme tiedä jatkoa. Niin, paitsi, että Herra on luvannut pitää huolen omistaan. Siitä lupauksesta itse pidän lujasti kiinni.                                            

Raahen Seutu ”Viikonlopuksi” 21.4.2023/ Merja Tuikkala