Aatonaattona lähdin tervehdyskierrokselle. Vein kortteja ja pieniä muistamisia postilaatikkoihin ja oville. Kierroksen viimeisenä oli syntymäpäiväkäynti veljeni luona.

Siinä pöydän ääressä keskustellessamme huomasin yhtäkkiä, että toinen kuulokojeeni oli poissa. Säikähdin. Ensimmäisenä tuli mieleen omavastuun suuruus. Seuraavana ajattelin sitä pitkää reittiä, jonka olin kulkenut. Ja sitten, että päivä oli hämärtymässä ja kaiken lisäksi satoi lunta. Nousin kiireesti ja huokasin ääneen, että toivottavasti tapahtuu joulun ihme.

Eihän siinä mikään auttanut. Oli pakko kulkea reitti päinvastaisessa järjestyksessä ja tutkia jokainen paikka, jossa olin noussut autosta. Niinpä kiersin paikat kilpaa hämärän ja lumisateen kanssa. Kojetta ei vain löytynyt, ei mistään. Palasin kotiin siipi maassa. Tarkistin vielä paikan, jossa kojeita olin pitänyt ja nolo juttu; siinä se oli. Jostakin kumman syystä – ehkä keskeytyksestä – olin pannut vain toisen kuulokkeen korvaani. ”Kiitos, Jeesus!” huokasin ääneen ja vakuutuin jälleen kerran Hänen huolenpidostaan.

Tämä kertomus muistutti minua paimenesta, joka kadotti lampaansa (Lk 15). Se ei ollut hänen ainoansa. Taloudellisesta menetyksestä tuskin oli kysymys. Lammas oli tärkeä ja rakas, sillä paimen etsi ”kunnes löysi sen”. Hän ei antanut periksi. Mielessä saattoi olla tuo lammas piikkipensaissa, louhikossa tai petojen kynsissä. Vertauksen yhteydessä Jeesus sanoi, että taivaassa on suurempi ilo yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen kuin niistä yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä, jotka eivät parannusta tarvitse.

Jokainen meistä on tärkeä ja rakas Jumalalle. Hän ei haluasi kadottaa meistä yhtäkään.  Kadoksiin joutuminen johtuu aina meistä itsestämme. Juoksemme omille teillemme ja hylkäämme Paimenen huolenpidon.

Vuosi vaihtuu pian ja monet tekevät hyviä lupauksia. Entä jos ensi vuosi olisikin kadotetun jumalasuhteen löytymisen vuosi. Voisimme käydä elämäämme taakse päin, miettiä missä kohtaa meni vikaan ja palata etsimään Taivaallista Isäämme. Hän ei ole rikkonut lupauksiaan. Kaikki lupaukset ovat edelleen voimassa. ”Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon…Te etsitte minua ja löydätte minut, kun te etsitte minua kaikesta sydämestänne. Ja niin minä annan teidän löytää itseni” (Jer. 29)

                      Raahen Seutu ”Viikonlopuksi” 29.12.2023/ Merja Tuikkala