Tapahtumasta on aikaa jo kolmekymmentä vuotta. Asuimme perheeni kanssa vapaakirkon talossa. Ovelle saattoi usein tulla satunnaisia ohikulkijoita. Pistäytyivät kirkkoon hakemaan ruokaa, joskus leipää ja joskus makkaranpätkää. Eräänä yönä, kesken parhaimpien unien, ovikello soi. Ovella oli tuttu henkilö reippaasti humalassa. Jotakin hänkin oli vailla. Tavallisista kyselijöistä poiketen, hän uhkaili meitä voimakkaasti. Sisällä oli kolme lasta nukkumassa.  En muista tarkkaan, miten tilanne ratkesi. Taisimme mieheni kanssa soittaa virkavallan apuun. Joka tapauksessa, tapahtuma aiheutti nuoren äidin sisimmässä vuosiksi pelon öisistä ovikellon soittajista.

Myöhemmin tuo kyseinen uhkailija tuli uskoon ja muutti toiselle paikkakunnalle. Se oli hyvä tapa päästä eroon entisistä kavereista ja ympyröistä.

Seurakuntamme ruokajakelun yhteydessä ”kohtasin”  tämän henkilön jälleen – en fyysisesti, mutta ajatuksen tasolla. Olin jo aiemmin pannut merkille, että ruoka-avun pakastimiin oli ilmaantunut kotitekoisia sämpylöitä, sievästi pieniin pusseihin pakattuina. Niiden mukana oli kortti, jossa toivoteltiin siunausta seurakuntatyöhön. Alla oli miehen ja naisen etunimet. Miehen nimi herätti muistoni ”voisiko tämä olla…”  Sitten kuulin, että juuri tämä ”uhkailija” oli leiponut nämä sämpylät vaimonsa kanssa ja lähettänyt ne jakeluumme.

Kun teemme hyvää ja kylvämme Jumalan Sanaa, emme tiedä, mitä se jonakin päivänä saa aikaan. Tämäkin ystävä oli käynyt kirkossa useita kertoja ennen ratkaisuaan. Joku saattoi pitää häntä toivottomana tapauksena ja jopa epäillä uskoontuloakin. Meillä on kuitenkin voimallinen Jumala. ”Avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua. Ja sinun tulee kunnioittaa minua.” Alkuosa lauseesta on tuttu, mutta loppuosa meiltä saattaa unohtua. Tältä mieheltä ei kuitenkaan unohtunut.

”Kun hyvää teemme, älkäämme lannistuko, sillä me saamme ajan tullen niittää.” Koskaan ei voi tietää, mikä Sanan siemen itää. Siksi meidän tulee heitellä siemeniä sinne tänne ja tehdä hyvää. Hyvä tuottaa hyvän hedelmän. Silloinkin, kun tuntuu toivottomalta ja hyödyttömältä. Emmehän voi luonnollista siementäkään kylväessämme vaikuttaa sen itämiseen. Huolehdimme kyllä kosteudesta ja valosta, mutta itäminen, kasvu ja hedelmä eivät ole meidän käsissämme. Samoin on Sanan siemenen laita. Voimme rukoilla ihmisten puolesta ja tehdä hyvää. Elämä, niin fyysinen kuin hengellinenkin, on Luojan kädessä.

                                            Raahen Seutu ”Viikonlopuksi” 27.1.2023/ Merja Tuikkala