Lähdekohtaamisia

7-vuotias lapsenlapseni oli käynyt pitkästä aikaa ystävänsä kotona. Siellä oli tehty paljon muutoksia. ”Talo oli maalattu, hiekkalaatikon tilalla oli kukkapenkki ja pihalla oli uima-allas”. Se uima-allas olikin se mahtava asia. Kokoakin tuntui olevan niin paljon, että sinne mahtuisi kolme sohvaa. Syvyyttä näytettiin olevan melkein kainaloihin asti. ”Ja, tiedätkö mitä, mummu? Mää pääsen sinne huomenna uimaan!” Voi sitä ihanaa puheenpulputusta ja silmien loistetta! Riemua ei voi sanoin kuvata, mutta sen pystyi näkemään koko pienen tytön olemuksesta.

Tämä lapsen vilkas ja iloinen jutustelu toi mieleeni tapahtuman Sykarin kaivolla (Joh. 4). Jeesus istui keskipäivällä kaivolla ja tapasi samarialaisen naisen. Hän pyysi naiselta vettä. Tämä oli ihmeissään siitä, että juutalainen puhui hänelle. Jeesus sanoi naiselle ”Jos tietäisit , minkä lahjan Jumala on antanut, ja ymmärtäisit, kuka sinulta pyytää juotavaa, pyytäisit itse häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä.” – Kummallisia sanoja, eihän miehellä ollut edes ammennusastiaa. Miten hän voisi antaa elävää vettä?

Jeesus lisäsi vielä: ”Joka juo tätä vettä, sen tulee uudelleen jano, mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.”

Jeesus ei puhunut luonnollisesta vaan hengellisestä janosta. Se on kaipausta Jumalan puoleen. Jeesus itse on elävä Sana. Hän antaa meille elävää vettä, joka sammuttaa janomme. Kun Hän täyttää sisimpämme, meistä tulee lähteitä ja saamme ikuisen elämän.

Keskustelussa Jeesuksen kanssa paljastui, että naisen elämään oli mahtunut monta miestä eikä nykyinenkään ollut hänen omansa. Maine oli mennyt ja tilalle tullut häpeä ja pelko, kaivollakin piti käydä eri aikaan kuin toiset.

”Olet profeetta”, sanoi nainen Jeesukselle. ”Minä tiedän kyllä, että Messias tulee” ja ”kun hän tulee, hän ilmoittaa meille kaiken.” Jeesus vastasi: ”Minä se olen, minä, joka tässä puhun kanssasi.

Enempää ei tarvittu. Siihen jäivät vesiruukut ja toisten sanomiset menettivät merkityksensä. Hän lähti viemään viestiä kaupunkilaisille: ”Tulkaa katsomaan miestä, joka on sanonut minulle kaikki, mitä minä olen tehnyt. Eihän se vain liene Kristus?”

Väki lähti oitis liikkeelle. Naisen into oli tarttuvaa. Lähde oli puhjennut hänen sisimpäänsä. Elävä vesi oli löytynyt.

Raahen Seutu ”Viikonlopuksi” 17.7.2020/Merja Tuikkala