MÄÄ MÄÄ…

Monet kodissamme vierailleet ovat varmasti panneet merkille, että lammasaihe toistuu tuon tuostakin. Lampaita on tauluissa, terassilla, kynnysmatossa, kirjahyllyssä, kahvimukissa ja puhelimessani. ”Mää mää siellä ja mää mää täällä” niin kuin Piippolan vaarin laulussa. Syy moiseen katraaseen löytyy minun mieltymyksestäni lampaisiin. Täytyy myöntää, että olen kai jonkin sortin lammasfani.

Arvelen, että rakkauteni näihin hellyttäviin eläimiin juontuu tietyistä Raamatun kertomuksista. Mielikuva Hyvästä Paimenesta, joka kantaa karitsaa sylissään, on minulle rakas. Samoin ajatus eksyneestä lampaasta, jota Paimen etsii kunnes löytää sen. Eräänkin kerran olen lukenut lapsilleni kertomuksia pienestä lampaasta, joka oli milloin takertunut piikkipensaaseen, milloin pudonnut louhikkoon. Kuinka iloinen paimen olikaan löydettyään sen. – Sitten lampaat laskettiin ja kaikki 100 olivat tallessa.

Useammin kuin kerran olen lukenut Phillip Kellerin kirjan ”Hyvän Paimenen hoidossa – Psalmi 23 paimenen silmin.” Keller oli pappi, jolla oli oma lammaskatras. Hän tiesi hyvin näiden eläinten käyttäytymisen. Keller kirjoittaa:”Ei ole sattuma, että Jumala on nähnyt hyväksi nimittää meitä lampaiksi… käytöksemme on monella tavalla samankaltaista. Merkittäviä yhtäläisyyksiä ovat muun muassa laumahenkisyys, pelot ja arkuus, itsepäisyys ja typeryys sekä järjettömät tavat.”

Keller vertaa kirjassaan hyvän ja pahan paimenen laumaa, huonosti ja hyvin hoidettuja lampaita. ”Herra on minun paimeneni” alkaa psalmi 23. Ei ole yhdentekevää, kenen laumassa meistä itse kukin on. Jeesus sanoo ”Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä”. Pahasta paimenesta Hän sanoo, että hän on varas, joka on tullut varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. ”Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.” (Joh:10)

Henkilökohtaisesti olen iloinen siitä, että saan olla Hyvän Paimenen lammas. Tiedän, että käyttäydyn juuri niin kuin Keller kuvasi. Olen pelokas, itsepäinen ja typerä. Kaipaan rohkaisua ja lohdutusta, myös suojaa ja puolustusta. Välillä olen niin eksynyt, että minua on etsittävä. Toisaalta saan kokea elämässäni Paimenen rakastavaa huolenpitoa ja hoitoa. Voin levätä rauhassa vihreällä niityllä ja virvoittua Hänen läsnäolossaan.

                                                                                                                    Raahen Seutu ”Viikonlopuksi” 13.8.2021/ Merja Tuikkala