Ystäväni oli  alkanut maalata taas vuosien tauon jälkeen. Elämä oli ollut kiireistä ja raskasta. Ei ollut ollut aikaa toteuttaa itseään. Pensselit olivat pysyneet tiukasti naulassa. Nyt oli tapahtunut hyvää. Hänen sisäinen ihmisensä oli alkanut vapautua ympäristön paineista. Oli tilaa hengittää ja kysyä itseltään ”mitä minä haluan”. Niinpä hän alkoi maalata.

Taulun aihe oli tanssiva tyttö. Hänen helmansa ja hiuksensa hulmusivat. Kädet kannattivat ylhäällä koria, joka oli täynnä kauniita asioita. Sydämiä, kukkia ja perhosia lehahteli korista ympäriinsä sitä mukaa kun tyttö pyörähteli.

Tapasin hiljattain erään toisen ystäväni. Kävimme yhdessä museossa ja menimme kahville. Meillä ei ollut yhteistä kieltä, mutta puhelimessa olevan kääntäjän ja hänen heikon suomensa kanssa tulimme hyvin toimeen. Hän halusi oppia suomea lisää ja minä opetin. Aika kului kuin siivillä ja huomasin tekeväni sitä, missä olen omassa elementissäni. Meillä oli hauskaa yhdessä.

Mielessäni on ollut Daavidin toteamus psalmissa 73 ”Minun onneni on olla lähellä Jumalaa”. Hän oli löytänyt arvokkaan viisauden. Kun ihmisen sisin on tasapainossa ja hänellä on rauha Jumalan kanssa, hän voi hyvin.

Psalmissa 139 taas on kuvaus siitä, kuinka ihmeellisellä tavalla meidät on luotu ”kudottu kokoon äitimme kohdussa”. Jumala tuntee meidät alusta asti ja on luonut meistä jokaisen ainutlaatuiseksi. ”Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut.”  139:16

Usein ajatellaan, että omaisuus, maine, kunnia ym. ihmisen ympäriltä tulevat asiat, tekevät meidät onnellisiksi. Hetkellisesti näin voi olla, mutta kestääkö se onni pitemmän päälle. Sisimpäämme on kuitenkin luotu kaipuu, jonka voi tyydyttää vain Jumala. Hänen yhteydessään löytynyt rauha ja sisäinen hyvinvointi kestävät olosuhteista riippumatta.

Usein kuulee väitettävän, että Jumalan lapsena oleminen on jonkinlaista pakkoelämää, täytyy olla tietynlainen, ei saa tehdä sitä tai tuota. Sanoisin, että asia on päinvastoin. Hänen omanaan on vapaus tehdä ja olla tekemättä. Mitä lähempänä olemme Jumalaa sitä onnellisempia olemme omana itsenämme. Sellaisia persoonia, joiksi Luojamme on meidät luonut.    

                                                                                                      Raahen Seutu ”Viikonlopuksi” 25.8.2023/ Merja Tuikkala