Luonto jaksaa yllättää, uudelleen ja uudelleen. Pari päivää sitten olin aamukävelyllä. Edellisenä yönä oli satanut kevyttä lunta ja aurinko paistoi hangelle. Lumi kimalteli ihmeellisesti. Olen kyllä nähnyt kirkasta kimaltelua aiemminkin, mutta nyt lumessa oli kuin värikkäitä jalokiviä. Ne välkehtivät kauniisti.

Samana päivänä nuorempi tyttäremme soitti ja kertoi appensa nukkuneen pois. Itkimme yhdessä. Toisaalta oli helpotus, että kaikki sairauden aiheuttamat kivut olivat nyt loppuneet. Jälkeen jääneillä oli toivo siitä, että kerran vielä nähdään. Herra oli noutanut heidän rakkaansa taivaan kirkkauteen.

Surussa mieleeni nousivat sanat ”älä salpaa surua luotasi”. Mietin, mistä kummasta nuo sanat olivat tuttuja. Etsittyäni löysin ne Aale Tynnin runosta ”Kaarisilta”. Olin katsonut ja lukenut noita sanoja lukuisat kerrat erään terveystalon odotushuoneessa. Siellä runosta oli tehty taulu huoneen seinälle.

”Tee silta Jumalan kunniaksi, kaarisilta tee, joka syvyyden ylitse lakkaamatta valoa säteilee. / Älä salpaa surua luotasi, kun kaarisiltaa teet, ei mikään kimalla kauniimmin kuin puhtaat kyyneleet.”

Kyseiseen päivään sisältyi vielä riemullinen yhdessäolo pienen lapsenlapseni kanssa. Leikkipuistossa hänen silmänsä olivat täynnä jännitystä ja iloa, kun hän pääsi puiston kiikkuihin ja laitteisiin. Myöhemmin leikittiin piilosta ja voi sitä riemua, kun mummu löysi nallepeiton alle piiloutuneen. Yhdessä naurettiin ja melskattiin. Ja voi mummua, mitä hän tunsi, kun lapsi otti hänen kasvonsa pieniin käsiinsä, moiskautti ison pusun – ja jatkoi iloisena leikkejään.

Elämä koskettaa, sitähän se on, iloa ja surua kuin räsymatossa raitoja. Välillä kirkkaita ja välillä vähän tummempia. Joku on sanonut surustakin, että se kulkee rakkauden kanssa käsi kädessä. Kun rakkaus loppuu, loppuu surukin. Kaikella on oma aikansa. Aika on itkeä ja aika nauraa.

Sama ihmeellinen Jumala on  pienissä, värikkäissä lumikiteissä ja vierellämme silloin, kun sisimpäämme sattuu. Kun avaamme silmämme ja katsomme luonnon ihmeellisyyksiä, löydämme viisaan ja kauneutta rakastavan Jumalan.  Kun surussamme ja kivuissamme käännymme Hänen puoleensa, saamme elämäämme lohdutusta ja voimaa. Jumala on läsnä yhtä lailla yön hiljaisissa ja yksinäisissä hetkissä kuin lasten elämää pursuavassa naurussa. Jeesus sanoi: ”Minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” (Mt 28:20) 

                                            Raahen Seutu ”Viikonlopuksi” 10.3.2023/ Merja Tuikkala