Alkukesän tuore, vehreä luonto sykähdyttää vuosi vuoden jälkeen. Ihanan vihreät puut, värikkäät kukat – ja kauniit pitsiset koiranputket hoitavat sisintä. Se on maksutonta terapiaa. Sen kun avaat silmäsi ja vedät sisääsi luonnon tuoksua, niin ei muuta tarvita. Aamuisin ja sateen jälkeen tämä terapialataus on parhaimmillaan.

Katsoin erästä tv-ohjelmaa, jossa luonnossa kulkeminen ja siitä nauttiminen tuotiin ikään kuin ”uutena trendinä”, hoitavana ja rentouttavana. Tuollainen puhe ihmetytti, koska ainahan se on meillä ollut tiedossa, että ihmisen on hyvä olla luonnossa. Jo sen pelkkä katsominen vähentää stressiä ja rauhoittaa. Luoja on itse läsnä luonnossa! Meidän on hyvä olla siellä, koska olemme kuin Luojamme sylissä. Ei siihen sen kummempaa viisautta tarvita. Ja, sitä paitsi, löydämme sen jo Raamatun alkulehdiltä: ”Ja Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää.” (1. Ms 1:31)

Daavidin paimenpsalmista  löydämme jotain samaa: ”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Hän virvoittaa minun sieluni, hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden.” (Ps 23:1-3)

Tähän psalmiin Daavid on kiteyttänyt taivaallisen huolenpidon kuin pähkinänkuoreen. Voi vain kuvitella, kuinka hän itse paimenena ollessaan, lampaita kaitsien, koki yhteneväisyyden oman työnsä ja Herran huolenpidon kanssa. Ehkä hän lauloi tätä laulua lampaittensa keskellä.

Daavid halusi varmasti huolehtia lampaistaan niin hyvin, että kaikilla olisi hyvä olla. Vihreän niityn tärkeys oli suuri. Ruoho ravitsi ja antoi levon – virvoittavan veden äärellä. Paimen oli läsnä. Ei tarvinnut pelätä mitään, ei petoja eikä varkaita. Oli tyyntä ja rauhallista, vapauttavaa.

Tällaisten voimaannuttavien lepopaikkojen merkitys on myös meille tärkeää. Ei kukaan jaksa paahtaa taukoamatta. Välillä on levon aika. Sen jälkeen jaksaa taas jatkaa. Myös Jumala lepäsi. Voi vain hitusen aavistaa, millainen työ oli luomakunnan luominen meidän touhuihimme verrattuna!

Meitä ei ole tarkoitettu roboteiksi. Tai ”duracell-pupuiksi”, jotka aikoinaan tv:n paristomainoksessa pomppivat ja pomppivat – kunnes virta loppui. Tarvitsemme lepoa. Ei ainoastaan fyysisesti, vaan myös henkisesti. Joskus on hyvä vain olla – tekemättä mitään. Ei tarvitse aina olla tehokas, vaikka tämä maailma sitä toitottaa.                                            

Raahen Seutu ”Viikonlopuksi” 5.7.2024/ Merja Tuikkala